Ilmavirtauksen säätäminen

Kuten edellä mainittiin, käytettävissä on monia virtauksensäätömenetelmiä kompressorin tyypistä, hyväksyttävistä painevaihteluista, ilmankulutuksen vaihteluista ja hyväksyttävistä energiahäviöistä riippuen. Energiankulutus muodostaa noin 80 % paineilman elinkaarikustannuksista, joten säätöjärjestelmän valinta on tehtävä huolellisesti. Tämä johtuu pääasiassa huomattavista eroista kompressorityyppien ja -valmistajien suorituskyvyssä.

Ihanteellisessa tapauksessa kompressorin täysi kapasiteetti voidaan sovittaa tarkasti sen ilmankulutukseen esimerkiksi valitsemalla huolellisesti vaihteiston välityssuhde (koska tätä käytetään usein prosessisovelluksissa). Monet sovellukset ovat itsesäätyviä, eli paineen kasvaessa virtausnopeus kasvaa ja järjestelmät pysyvät vakaina. Esimerkkejä ovat pneumaattiset kuljetinjärjestelmät, jäänestojärjestelmät, jäähdytysjärjestelmät jne. Useimmissa käyttökohteissa virtausnopeutta on kuitenkin säädettävä. Tämä tehdään yleensä kompressoriin integroidulla säätölaitteella.

Säätöjärjestelmiä on kaksi pääryhmää:

Jatkuva virtauksen säätö tarkoittaa käyttömoottorin tai tuloventtiilin jatkuvaa ohjausta paineen vaihteluiden mukaan. Tuloksena on yleensä pieniä painevaihteluita (0,1-0,5 baaria) säätöjärjestelmän vahvistuksesta ja säätönopeudesta riippuen.

Kuormitus-/kevennyssäätö on yleisin säätömenetelmä, ja siinä hyväksytään hieman suuremmat painevaihtelut kahden raja-arvon välillä. Tämä tapahtuu pysäyttämällä virtausnopeus kokonaan korkeammalla paineella (kevennys) ja jatkamalla virtausnopeutta (kuormitus), kun paine on laskenut alaraja-arvoon. Painevaihtelut riippuvat sallittujen kuormitus-/kevennusjaksojen määrästä aikayksikköä kohden, mutta ne ovat yleensä 0,3-1 bar:in alueella.

Lue lisää dynaamisten kompressorien säädöstä.

Lue lisää syrjäytyskompressorien säätelystä.